Ajan mä paskalaatikolla

Mun Dodge on vanha, ruosteinen,

mut kulkee kuin piru, ei oo huolekseen.

Pakoputki laulaa niinku Lynyrd Skynyrd,

ja takapenkillä on kaljalaatikko kylmyys.

Ei oo ilmastointii, ei bluetoothia,

mut radion nupista soi kunnon musiikkia.

Ajan mä paskalaatikolla,

ei kiinnosta Teslat tai muut muotihullut.

Moottori ärjyy, ja maailma sulla

on kaunis kun kaasun painan pohjaan just nyt!

Ajan mä paskalaatikolla,

ja tie on mun, kunnes loppuu bensa.

Kuski hymyilee – ja maailma rokkaa!

Etupenkki repsottaa, mut ei haittaa,

tää kinneri on mun ja toimii kuin taikaa.

Naapurit nauraa, mut kadehtii ne,

kun ajan kohti auringonlaskuja me.

Ei oo turvatyynyy, ei starttinappii,

mut se käy kuin unelma – ja se riittääkin!

Kun tää elämä potkii ja kiirettä lyö,

mä starttaan romuni ja vapaus lyö.

Vanhassa Dodgessa soi elämä just,

ja sielussa jytisee country'n uusi buusti!

Ajan mä paskalaatikolla,

ja se kulkee vaikka maailma pysähtyy!

Vaihde ykköseen – ja menoks nyt!